20.2.2025 – Laadukkaasti laadusta -blogi

EU:n säädösohjaus edistää vastuullisia innovaatioita rakennusalalla – kehitystavoitteita jalostetaan arvoketjuissa

Vastuullisuus vaikuttaa kiinteistö- ja rakentamisalaan laajasti, mutta tulokset eivät ole vielä riittäviä. Kaikki EU-maat ovat allekirjoittaneet Pariisin ilmastosopimuksen, ja ne päivittävät kansallisia tavoitteitaan yhteistoiminnallisesti. Pohdin tässä artikkelissa ekologisen vastuullisuuden tilannetta ja kehitystä alalla ilmastotyön kannalta.

Kestävän kehityksen tavoitteita ja toimenpiteitä käsitellään nykyään laajasti vastuullisuuden käsitteen alla. Vastuullisuus merkitsee tuotantojärjestelmien kehittämistä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävillä tavoilla. Tämä edellyttää, että organisaatiot tunnistavat vaikutuksensa näissä näkökulmissa sekä jalanjäljen (mitä vaikutuksia toiminnasta syntyy) että kädenjäljen (miten toiminnalla vaikutetaan yhteiskuntaan) kannalta.

Ekologisen vastuun merkittävimmät näkökohdat riippuvat huomattavasti organisaatioiden toimintaympäristöstä, mutta ilmastoasiat koskevat kaikkia Pariisin ilmastosopimuksen kehyksessä. Ilmastosopimuksen osapuolet ovat valtioita, ja valtioilla on velvollisuus tehdä toimenpiteet päästöjen leikkaamiseksi.

EU koordinoi ja edistää jäsenvaltioidensa toimenpiteitä esimerkiksi CSRD-kestävyysraportointidirektiivin, CSDDD-yritysvastuudirektiivin ja kestävän rahoituksen taksonomiakriteerien kautta. Säädöksiin on perehdytty aktiivisesti hallinnon ja teollisuuden eri sektoreilla. Rakennus- ja kiinteistöalan taksonomiatietoa on kehittänyt viime aikoina esimerkiksi RATEKO, joka julkaisi oppaan ja työkalun taksonomiaraportoinnin tueksi.

Organisaatioiden haasteet huomioidaan vastuullisuusraportoinnissa

CSRD-direktiivin logiikassa keskeinen raportointia ohjaava tekijä on kaksoisolennaisuusanalyysi, joka tarkoittaa, että raportoitavien tietojen määrittelyssä huomioidaan sekä yrityksen toiminnan vaikutukset kestävyysnäkökohtiin että kestävyysnäkökohtien vaikutukset yrityksen talouteen.

Kaksoisolennaisuusanalyysi määrittää, mitä näkökohtia kukin yritys raportoi. Ympäristöministeriön (YM) tuore julkaisu selvittää yritysten kokemia haasteita kestävyysraportointiin liittyen. Raportointivaatimusten monimutkaisuus ja kestävyysdatan systemaattinen kerääminen ja hallinnointi koettiin merkittävimmiksi haasteiksi YM:n selvityksessä.

Säädösten ja raportointimenettelyjen käyttöönoton haasteista on keskusteltu myös kansainvälisesti, ja EU on päättänyt yksinkertaistaa vastuullisuussäädöksiä palautteen pohjalta. Taustaa säädösten muutoksille käsitellään esimerkiksi European Roundtable for Climate and Sustainable Transition (ERCST) -ajatuspajan kannanotossa.

Kannanotossa tarkastellaan säädösten kehityskohtia muun muassa innovaatioiden, EU:n ulkopuolisten vaikutusten, kilpailukyvyn ja käytännön tiedonkeruun kannalta. ERCST pyrkii suosituksillaan vaikuttamaan vastuullisuusohjauksen sisältöön niin, että ilmastotyö etenee nykyisissä kansainvälisissä olosuhteissa.

Vastuullisuuden toteutumisessa riittää tehtävää

Pariisin ilmastosopimuksen keskeisin tavoite on tuotantojärjestelmien fossiiliriippuvuuden vähentäminen. Ilmastotoimien etenemistä seuraavan Climate Action Tracker -järjestön mukaan valtioiden toimenpiteet eivät ole edenneet sopimuksen aikataulussa. Siksi ilmastovastuun toteutuminen vaatii edelleen vahvempaa kehitystä sekä julkisen sektorin ohjauksen että vapaaehtoisten markkinaperusteisten mekanismien osalta.

Kirjoitin taannoin sosiaalisen datan merkityksestä rakentamisen kehitykselle. Tietoa arvoketjujen ilmastovaikutuksista tulisi edelleen vahvistaa, jotta markkinoita saadaan muutettua kestävämpään suuntaan.

Kiertotalouden periaatteet ja mittarit auttavat löytämään keinoja fossiiliriippuvuuden vähentämiseen. Tutkimusten mukaan tiedon jakaminen arvoketjussa on tärkeää kiertotalouden kehittymiselle. Yhtenäisillä säädöksillä pyritään luomaan edellytyksiä terveelle kilpailulle, jossa vastuullisuus on keskeinen menestystekijä.