27.1.2026 – Alan kulttuurimuutos

Naisena rakennusalalla

Helsingin sanomat kirjoitti 2025 kuljetusalan yrityksestä, jossa toimitusjohtaja oli kieltänyt ”pornokalenterit” korjaamon tiloissa. Paitsi, että päätös oli herättänyt vastarintaa kyseisessä yrityksessä, yllättävän iso osa artikkeliin kommentteja jättäneistä ei nähnyt tyttökalentereissa työpaikalla mitään ongelmaa. Pojat on poikia ja nykyisin loukkaannutaan niin vähästä.

Myös rakennusalalla on edelleen omat haasteensa tasa-arvon ja sukupuolisen syrjimättömyyden saralla. Viimeisen parin vuoden aikana niin rakennetun ympäristön alan korkeakoulutettuja edustava RIL ry, Rakennusinsinöörit ja arkkitehdit RIA ry kuin Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL ry ovat omissa tasa-arvoselvityksissään havainneet, että sukupuoli ja ikä ovat merkittäviä tekijöitä syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun kokemuksissa rakennusalalla.

RILin uunituoreessa Kohti vastuullisempaa työkulttuuria -kyselyssä 54 prosenttia kaikista vastaajista kertoi kohdanneensa eriarvoista tai syrjivää kohtelua satunnaisesti, säännöllisesti tai usein. Mikä surkeinta, tilanne oli huonontunut edellisestä kyselystä kaksi vuotta sitten.

Naisten ja miesten vastausten välillä oli selkeitä eroja. Miehistä 71 prosenttia ei ollut koskaan kokenut eriarvoista kohtelua tai syrjintää, naisista vain noin joka viides. Naisista 67 % koki, että sukupuolesta on ollut haittaa uralla etenemisessä, kun miehistä tätä mieltä oli vain 6 %.

Yksittäisissä vastauksissa nousi esille erittäin ikäviä kokemuksia joko epätasa-arvoisesta kohtelusta, syrjinnästä tai häirinnästä. Vastauksissa mainittiin muun muassa seksuaalinen ahdistelu, älykkyyden aliarviointi, hyväveli-verkoston merkitys sekä ikä- ja palkkasyrjintä. 

Olenko päässyt vähällä?
Oma kokemukseni on pääosin suunnittelu- ja konsulttipuolelta, jossa työskentelee melko tasapuolisesti naisia ja miehiä. Omalla kohdallani en ole kohdannut selkeää sukupuolista työhön liittyvää syrjintää, mutta olen todistanut tilanteen, jossa nuoremman naiskollegan osaamista vähäteltiin voimakkaasti. Vähättely perustui nimenomaan ikään ja sukupuoleen.

Negatiiviset asenteet ja vähättely — kuten tytöttely tai stereotypiat “rakennusalan miehisyydestä” — toistuivat myös yllä mainittujen kyselyjen vastauksissa. Monet vastaajista kokivat, että sukupuoli ja ikä vaikuttavat palkkaan, uralla etenemiseen ja siihen, miten heidän mielipiteitään tai kykyjään arvostetaan.

Seksuaalista tai omat fyysiset rajat rikkovaa häirintää olen kokenut kolme kertaa. Nämä tilanteet olivat onneksi melko lieviä ja jäivät yksittäistapauksiksi. Vastaavan tilanteen sivustatodistajana olen ollut kerran.

Voiko siis sanoa, että olen selvinnyt vähällä? Toisaalta herää ajatus: miten paljon me naiset olemme kasvaneet pitämään näitä tilanteita normaaleina? Niitä vain tapahtuu ja eteenpäin pääsee helpoimmin sivuuttamalla ne.

Kulttuuri on (ehkä?) muuttumassa

Positiivista on, että nämä ongelmat nousevat nyt helpommin julkiseenkin keskusteluun ja yhdenvertaisuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Esimerkiksi Rakennusteollisuuden vastuullisuusohjelmassa (2024) on asetettu tavoitteiksi, että rakennusala on houkutteleva kaikille taustasta riippumatta ja että alalla on nollatoleranssi syrjinnälle, häirinnälle ja epäasialliselle kohtelulle.

Hiljattain törmäsin myös LAB-ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun uuteen hankkeeseen ”Naisosaajia energia- ja rakennusalalle”, joka pilotoi uusia toimintatapoja veto- ja pitovoiman kehittämiseksi näillä miesvaltaisilla aloilla. Tavoitteena on, että alan organisaatioissa esiintyvät asenteet ja kulttuuri alkaisivat hankkeen aikana muuttua yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa paremmin tukevaksi. Jään innolla odottamaan, millaisia tuloksia siinä saavutetaan.

Nykyajan nuoret naiset herättävät minussa, 50-kymppisessä, kunnioitusta. Yhä useammin he tuovat kokemuksensa esiin avoimesti. Siinä, missä oma sukupolveni monesti vaikenee ja vetäytyy, ei halua tehdä numeroa, he pitävät rohkeasti puolensa ja kantavat itsensä selkä suorana. Vaikuttaa, että kulttuuri on muuttumassa. Toivottavasti se muuttuu yhä vahvemmin siihen suuntaan, että häpeän kantajaksi päätyy häpeälliseen käytökseen syyllistynyt – ei sen kohde.  

Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että monimuotoisuutta painottavat yritykset menestyvät taloudellisesti keskivertoa paremmin. Esimerkiksi McKinseyn raportti vuodelta 2020 totesi, että yrityksen kannattavuus on jopa 25 prosenttia korkeampi sellaisissa yrityksissä, joissa johtoryhmän kokoonpanossa on tasaisemmin eri sukupuolten edustajia.

Siinäpä meillä on hyvä kannustin lisätä sukupuolten tasa-arvoa myös rakennusalalla. Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että tasa-arvoon panostettaisiin siksi, että se on oikein ja inhimillistä.