Mistä rakennusten hiilijalanjälki koostuu?

Rakennuksen elinkaaren aikaiset päästöt voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen. Nämä vaiheet ovat tuotevaihe, rakentaminen, käyttövaihe sekä rakennuksen elinkaaren loppuvaihe. Kuhunkin neljään rakentamisen vaiheeseen sisältyy useita toimintoja, joiden päästövaikutus riippuu esimerkiksi rakennuksen suunnittelijan, tilaajan, rakennuttajan, rakennuksen omistajan sekä lopulta purkutoimijan valinnoista.

Rakennuksen päästövaikutukset ulottuvat pitkälle aikajaksolle ja rakennusten hiilijalanjäljen laskennassa hiilijalanjälki arvioidaan elinkaaren ensimmäisille 50 vuodelle, vaikka elinkaari voi olla myös tätä pidempi. Suomessa rakennusten hiilijalanjäljen laskentamenetelmä perustuu ympäristöministeriön valmisteilla olevaan asetukseen rakennusten hiilijalanjäljen arvioinnista. 

Tuotevaiheesta syntyvät päästöt muodostuvat rakennustuotteiden, kuten betonin, teräspalkkien ja ilmanvaihtolaitteiden valmistuksesta. Tuotevaiheessa päästöjä syntyy raaka-aineiden hankinnasta ja lopputuotteiden valmistuksesta. Rakennusmateriaaleista suuripäästöisimpiä ovat tyypillisesti sementti, betoni, teräs ja lasi. 

Rakentamisvaiheen päästöt syntyvät rakennustuotteiden kuljetuksesta rakennustyömaalle sekä rakentamisessa hyödynnettyjen työkoneiden kuten nosturien, kaivinkoneiden, pumppuautojen ja betonimyllyjen käytöstä. Rakennusten käyttövaiheeseen liittyy useita päästölähteitä, joista päästöiltään merkittävin on rakennuksen energian käyttö, joka kattaa rakennuksen lämmityksestä ja sähkönkäytöstä aiheutuvat päästöt. Rakennuksen elinkaaren loppuvaiheen päästöt syntyvät rakennuksen purkamisesta ja purkutuotteiden käsittelystä sekä loppusijoituksesta. 

Kuva 1. Rakennusten hiilijalanjäljen arvioinnin vaiheet, lähde: Ympäristöministeriön asetusluonnos versio 1, heinäkuu 2024

Suurenna kuvaa klikkaamalla.

Rakennusten suurin päästölähde aiheutuu toistaiseksi käytönaikaisesta energiankulutuksesta

Tyypillisesti rakennusten suurin päästölähde on energian käyttö. Esimerkiksi vuonna 2021 rakennuksissa käytetty sähkö, kaukolämpö ja erillislämmitys kattoi noin 64 prosenttia koko Suomen rakennetun ympäristön päästöistä.

Energian käytön päästöt ovat kuitenkin laskeneet merkittävästi viime vuosien aikana energiateollisuudessa tehtyjen päästövähennystoimenpiteiden ansiosta. Uusiutuvan energian osuuden lisääntyessä rakennusten energiankulutuksen päästöjen oletetaan laskevan kansallisella tasolla lähes nollaan vuoteen 2035 mennessä. Tätä kehitystä vauhdittaa myös EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi, jonka mukaan kaikkien uusien rakennusten tulee olla energiankäytöltään päästöttömiä vuoteen 2030 mennessä. Direktiivin mukaan koko EU:n rakennuskannan tulee olla energiankäytöltään päästötön vuo-teen 2050 mennessä. 

Energian päästöjen vähentyessä rakentamisen muiden päästölähteiden, kuten rakennusmateriaalien ja -tuotteiden sekä kuljetus- ja työmaapäästöjen, osuus kasvaa. Vuonna 2021 rakennusmateriaalit ja -tuotteet kattoivat noin 24 prosenttia koko rakennetun ympäristön päästöistä.

Rakennusteollisuus RT:n tuottamien skenaarioiden mukaan rakennusmateriaalien ja -tuotteiden suhteellinen osuus rakennetun ympäristön kokonaispäästöistä kasvaa 53 prosenttiin vuoteen 2035 ja 59 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Näin ollen vähähiilisillä rakennusmateriaaleilla on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi merkitys rakennusten päästöjen vähentämisessä.

 Kuva 2. Keskimääräisen betonirakenteisen asuinkerrostalon päästöt ja rakennustoimijan vaikutuskeinot päästöihin

Suurenna kuvaa klikkaamalla.

Rakennusten päästöihin voidaan vaikuttaa lukuisilla toimilla

Yksittäisen rakennuksen hiilijalanjälkeen vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi kerros- tai pientalon elinkaarenaikainen hiilijalanjälki riippuu muun muassa rakennuksen lämmitys- ja energiatehokkuusratkaisuista sekä materiaalivalinnoista. Rakennuttajalla on useita mahdollisuuksia vaikuttaa rakennuksen päästöihin.

Rakennuksen merkittävimpiin päästölähteisiin eli energian kulutukseen ja materiaalipäästöihin voidaan vaikuttaa rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi vuonna 2022 toteutetussa tarkastelussa betonirakenteisen kerrostalon hiilijalanjälki pieneni jopa 17 % vaihtamalla rakennuksen kaukolämmitys maalämpöön (Kekri-selvitys, 2022).

Vähähiilisten lämmitysratkaisuiden lisäksi rakennusten hiilijalanjälkeen voidaan vaikuttaa rakennuksen rakenteiden materiaalivalinnoilla sekä suunnitteluratkaisuilla kuten rakenteiden keventämisellä. Rakennusvaiheessa rakennuttaja voi vähentää rakennuksen kokonaispäästöjä esimerkiksi hankkimalla tai vuokraamalla sähköisiä pientyökoneita. 

Kuva 3. Rakennuksen lämmitystavan vaikutus betonirakenteisen asuinkerrostalon päästöihin

Suurenna kuvaa klikkaamalla.

Rakentamisen kokonaishiilijalanjälkeen vaikuttavat myös rakennettavan alueen maankäytön muutokset ja rakennusalueen esirakennus, johon kuuluvat tyypillisesti kaivu-, louhinta-, täyttö- ja stabilointityöt, sekä joskus pilaantuneiden maiden käsittely.

Maankäytön muutokset aiheuttavat muutoksia rakennettavan alueen hiilinieluissa ja -varastoissa eli siinä, kuinka paljon hiiltä alueen kasvillisuus ja maaperä voisivat sitoa ja ovat jo sitoneet. Maaperästä vapautuu hiilidioksidia ilmakehään sitä muokattaessa. Tällaisia muutoksia ei toistaiseksi ole huomioitu rakennusten hiilijalanjälkilaskennan arviointimenetelmässä.