Jos altistuminen pääsee tapahtumaan, kännyköiden bluetooth-yhteyksiä voi hyödyntää riskin hallinnassa koronavilkku-sovelluksen avulla. Sovelluksen avulla tartunnan saanut voi anonyymisti ilmoittaa potentiaalisesta altistumisesta aiempina päivinä lähellä olleisiin koronavilkullisiin puhelimiin.
Liikenteessä suuntavilkun käyttö on vakiintunut keino vähentää riskejä. Viime vuoden marraskuuhun mennessä koronavilkkua oli ladattu jo 2,5 miljoonaa kertaa, joten myös sen käyttö riskien vähentäjänä on kovaa vauhtia vakiintumassa. Uskoisin että ilmoitusten avulla on saatu lukuisia altistumisketjuja katkaistua.
Kaikkiin operaatioihin liittyy riskejä ja niin myös rakentamiseen. Riskien tunnistaminen ja niiden viestiminen vaikutuspiirissä oleville ihmisille on osa vastuullisuutta sekä henkilökohtaisella että organisaatioiden tasolla. Moderni verkottunut maailma luo nopealla tahdilla uusia riskejä, mutta toisaalta myös uusia työkaluja niiden hallitsemiseksi. Joudumme usein pohtimaan onko vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia, vai joutaako vanha tapa historian romukoppaan? Oikeiden valintojen tekemiseksi tulevaisuutta täytyy hahmottaa loppukäyttäjän näkökulmasta.
Maailmaa eikä edes rakennettua ympäristöä voi kokonaan pehmustaa pumpulilla, vaan silloin tällöin asiat eivät mene niin kuin ajateltiin. Laadun parantamisen näkökulmasta ongelmat eivät kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia, koska niihin sisältyy aina mahdollisuus tietoisuuden ja oppimisen vahvistamiseen. Kun business as usual ei ole enää vaihtoehto ja toiminnan suuntaa halutaan muuttaa, riskienhallinnalle ja oppimiselle varattu aika on lisäarvon ytimessä. Tilanteeseen sopivaa vilkkua käyttämällä suunnanmuutos onnistuu turvallisesti.
