Helsingin Sanomat julkaisi lehdessään 2.10. erinomaisen kirjoituksen rakennusalan laatuongelmien perussyistä. Sen mukaan urakoiden ja aliurakoitsijoiden kirjo on kasvanut niin, ettei pääurakoitsijalla ole useinkaan työmailla kuin toimihenkilöitä.
Eräs vähälle huomiolle jäänyt ja kosteusongelmia aiheuttava tekijä on työmaiden olosuhdehallinnan puute. Rakennusvaiheessa mm. betonivalujen mukana syntyvä kosteus täytyy rakentamisen aikana poistaa lämmittämällä sekä ilmaa tehokkaasti ja hallitusti vaihtamalla. Jos tässä epäonnistutaan, kuivumisajat venyvät ja johtavat aikataulumuutoksiin, joilla puolestaan on kerrannaisvaikutuksia kaikkien urakoitsijoiden onnistumiseen.
Olosuhdehallinta ja kuivumisajat suunnitellaan jo useimmilla työmailla, mutta kuukausia vaativa toteutus ei aina toimi. Vastuu työmaan olosuhteista on kaikkien urakoitsijoiden ja työntekijöiden, mutta valitettavasti vastuuta ei aina tunnisteta vaan pahimmillaan peitettyjä ikkuna-aukkoja avataan tavaran siirtämiseksi, lämmittimet ja puhaltimet ovat pois päältä ja vesiämpäreitä kaatuu puoliksi kuivuneille holveille.
Kun pääurakoitsijalta puuttuvat omat resurssit, ei työmaan olosuhdehallintaan kuuluvia tehtäviä ole kukaan hoitamassa. Kosteudenhallinta on vaativa tehtävä, jolla on suuri merkitys työmaan aikataulujen pidolle. Kuivuminen on tehokasta vasta, kun kuivatettavien tilojen lämpötila on noin 20 astetta C ja suhteellinen kosteus alle 50%. Rakennustyömaalla nämä olosuhteet vallitsevat harvoin, jos koskaan, ilman erikseen huolehdittua lisälämmitystä ja -tuuletusta.
Olosuhdehallinnan varmistamiseen on onneksi jo herätty. Ala on valmistellut yhteisen toimintamallin, Kuivaketju10:n, jolla vähennetään kosteusvaurioiden riskiä rakennuksen koko elinkaaren ajan. Oleellista mallin noudattamisessa on riittävä määrä työntekijöitä tekemässä käytännön olosuhdehallintaa työmailla.
